Kissa on lihansyöjä. Lihasta saa muun muassa tauriinia, joka on välttämätöntä kissalle. Sitä ei saa riittävästi kasveista eikä kalasta. Kissa pystyy käyttämään rasvaa energiakseen tehokkaammin kuin ihminen, eikä korkeakaan rasvaprosentti ole kissalle haitaksi. Kissa saa pienriistalla eläessään lähes kaiken tarvitsemansa veden ravinnostaan. Esimerkiksi hiiressä on vettä noin 70 prosenttia sen painosta.

Terve kissa osaa säädellä syömistään eikä liho ylensyönnin takia, paitsi jos se syö ajankulukseen virikkeettömässä ympäristössä tai on herkkä lihomaan steriloinnista johtuvien hormonimuutosten seurauksena. Kissaa voi pitää lihavana, ellei sen kylkiluita tunne kyljestä tunnusteltaessa tai sivulta päin katsottaessa ei voi erottaa kissalle ominaista tiimalasin muotoa. Vapaasti ulkoilevan kissan turkki on kuitenkin niin paksu, että tiimalasin muotoa ei näy.

Kissan ruumiinlämpö on noin 38–38,5 astetta, ja sen syke on noin 120–170.^[4] Kotikissan vartalo on suhteellisen pieni, se on korkeintaan 80 cm pitkä ja 30 cm korkea.

Kissan silmä kirkkaassa valossa, pupilli viiruna.

Kissan kuulo- ja hajuaisti ovat huomattavasti ihmisen aisteja tarkemmat, mutta makuaisti on heikompi. Kissa ei näe täysin pimeässä, mutta kissan silmän verkkokalvolla on valoa heijastava alue (Tapetum lucidum), joka heijastaa valoa ja parantaa siten hämäränäköä. Kissan näkö on pimeässä noin kuusi kertaa parempi kuin ihmisen. Kissa näkee myös värejä, mutta ei yhtä kirkkaina kuin ihminen. Kissa näkee yöllä pienetkin liikkeet paremmin kuin ihminen päivällä. Kissa hyödyntää sopeutumistaan yöhön ja saalistaa usein öisin. Kissalla on tarkka kuulo: se pystyy kuulemaan erittäin korkeat äänet. Korvat liikkuvat toisistaan riippumatta lähes joka suuntaan. Kissalla on notkea selkäranka ja kapea rinta ja lantio. Häntäänsä se käyttää tasapainoiluun ja tunteiden ilmaisuun.

Kissan tiineys- eli kantoaika on noin 59–70 vuorokautta, ja se synnyttää keskimäärin neljä pentua. Naaraan kantamisen huomaa varmimmin nisistä jo ennen vatsan pyöristymistä. Ne punoittavat ja muuttuvat kaksi viikkoa astutuksesta keitetyn riisinjyvän kokoisiksi. Tiineys voidaan todeta varmuudella ultraäänellä noin kolmannen tiineysviikon jälkeen. Röntgenkuvassa pennut näkyvät 40–50 vuorokauden jälkeen astutuksesta, jolloin luusto kovettuu. Raskaus on mahdollista keskeyttää eläinlääkärissä joko hormoneilla tai steriloinnilla eli kohdunpoistolla. Niin sanottu valeraskaus on mahdollinen, mutta harvinainen.

Kissa merkitsee reviiriä hankaamalla ihmisiä ja paikkoja. Kissan suupielissä sijaitsevat hajurauhaset, joista erittyvä aine, feromoni, on kissan keino merkitä sen reviiri, eli kun kissa puskee ihmistä sen tarkoituksena on merkitä ihminen ”omaisuudekseen”. Kissalla sijaitsee hajuelimiä myös korvien, kaulan ja niskan seutuvilla sekä polkuanturoissa. Tassuista jää hajujälki aina kun kissa raapii esimerkiksi puuta kynsiään teroittaessa.^[5] Anaalirauhasten avulla kissa jättää tuntomerkkinsä ulostaessa. Anaalirauhaset voivat joillakin aiheuttaa ongelmia, jos ne eivät tyhjene normaalisti ulosteen päälle. Tällöin anaalirauhaset tulisi tyhjentää käsin, jotta ne eivät tulehtuisi ja aiheuttaisi kipua kissalle.

Maatiaiskissa.

Kissan pääkallo.

Paino

Kissat painavat yleensä 2,5–7 kilogrammaa. Jotkut kissarodut, kuten maine coon, voivat painaa yli 11 kiloa. Myös hyvin pienistä kissoista (alle 1,8 kg) on ilmoitettu.

Runko

Kissalla on 7 kaulanikamaa, kuten kaikilla nisäkkäillä, 13 selkänikamaa (ihmisillä on 12), seitsemän lannenikamaa (ihmisillä on viisi) sekä kolme ristiluuta muodostavaa ristinikamaa.

Hampaat

Kissojen hampaat vaihtuvat kerran elämässä, kuten ihmistenkin hampaat. Kissojen hampaat vaihtuvat alle vuoden tai yli vuoden ikäisenä riippuen siitä, kuinka paljon kissa hampaitaan käyttää. Kissan hampaat sopivat hyvin saaliseläinten raateluun.

Aistit

Kissan aistit soveltuvat hyvin saalistukseen. Kissoilla ovat erinomaiset kuulo-, näkö-, maku- ja tuntoreseptorit. Kissan näköaisti pimeässä on ensiluokkainen, mutta päivällä ala-arvoinen ihmiseen verrattuna. Kissoilla on neljätoista kertaa vahvempi hajuaisti kuin ihmisellä.^[6]

Ihmisillä ja kissoilla ovat samankaltaiset vaihteluvälit kuuloaistissa, mutta kissat voivat kuulla paljon korkeampia sävelkorkeuksia, yli 64 kilohertsiä, joka on 1,6 oktaavia korkeampi kuin ihmisellä ja jopa yhden oktaavin enemmän kuin koiralla.^[7] Yleisen harhaluulon mukaan kaikki valkoiset kissat ovat kuuroja, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kuuroutta kuitenkin esiintyy varsinkin valkoisilla kissoilla, joiden toinen tai molemmat silmät ovat siniset. Kissoilla, joiden silmät ovat eriväriset, sinisen silmän puoleinen korva on yleensä kuuro. Vanhoilla kissoilla kuurous ilmenee vähitellen, ja sen voi havaita esimerkiksi kissan hämmentyneeltä vaikuttavasta ilmeestä.^[8]

Yleisempiä kissojen vaivoja ovat korvapunkit ja sisäloiset. Korvapunkkitartunnan saanut kissa raapii korviansa tiheään, jopa verille, ja saattaa esimerkiksi heilutella päätään. Korvakäytävässä on tummaa kahvinpurun näköistä punkin eritettä. Hoitona eläinlääkäri puhdistaa korvat ja antaa lääkereseptin tai antaa lääkkeen pistoksena. Korvapunkkien häätöön saa myös ilman reseptiä apteekista korvatippoja. Jos perheen jollain kissalla tai koiralla todetaan korvapunkki, on erittäin todennäköistä, että se on tarttunut myös perheen muihin eläimiin.

Varsinkin ulkoilevilla kissoilla ovat sisäloiset puolestaan yleisiä. Niitä ovat heisimadot, suolinkaiset sekä hakamadot. Keski-Euroopan alueella esiintyy lisäksi sydänmatoa, mutta Suomessa se on erittäin harvinainen. Ne voivat aiheuttaa kissalle oksentelua, vatsan turpoamista, ruokahalun lisääntymistä tai vähenemistä ja turkin kunnon huonontumista. Hoitona on säännöllinen madotus apteekista saatavilla käsikauppamatolääkkeillä tai eläinlääkärillä pistoksena annettava matolääkitys. Jos matoja on, tulisi madotus uusia kahden viikon päästä ensimmäisestä madotuksesta. Matolääkkeet tehoavat ainoastaan aikuisiin loisiin, joten sisäloisista ei voi päästä koskaan täysin eroon, jonka vuoksi matolääkitys tulisi uusia säännöllisin väliajoin. Ulkoilevat kissat on hyvä madottaa useita kertoja vuodessa, sisäkissatkin muutaman kerran vuodessa. Leveää heisimatoa eli lapamatoa kissa voi saada raa'asta järvikalasta, ja se vaatii kahdeksankertaisen annoksen matolääkettä muihin heisimatoihin nähden.

Luonnossa liikkuviin kissoihin saattaa tarttua myös puutiainen, mutta punkista ei sinänsä ole kissalle haittaa, sillä kissalla ei ole tavattu oireita borrelioosista, jota punkit levittävät.^[9]

Pääartikkeli: Luettelo kissaroduista

Maailmassa on satoja kissarotuja, joiden laajassa valikoimassa on erinäköisiä, -kokoisia, ja -luonteisia kissoja. Yleisin kissa on kuitenkin maatiaiskissa. Maatiaisia syntyy Suomessa enemmän kuin rotukissoja. Kotikissaksi kutsutaan joko maatiaiskissaa tai useamman rodun sekoitusta.

Suomen Kissaliitto hyväksyy tällä hetkellä 38 eri rotua.^[10] Hyväksyttyjä rotuja on kuitenkin enemmän, koska eri kattojärjestöt rekisteröivät eri rotuja. Rotukissalla on rekisterikirja.^[11]

Suomessa radiopantalähettimin tehdyssä tutkimuksessa kissan elinalueen keskikoko on noin 110 hehtaaria, eli vapaa kotikissa ulottaa saalismatkansa kauas kotipihan ulkopuolelle. Englantilaisen tutkimuksen mukaan kissojen saalistus taajamissa on joidenkin lajien osalta voimakkaampaa kuin lajien poikastuotto samoilla alueilla. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan kissat tappavat maassa noin seitsemän miljoonaa lintua vuodessa, ja Englannissa luku on arvioitu 27 miljoonaan. Suomessakin epäillään kissojen tappavan useita miljoonia lintuja vaikka täsmällistä tutkimusta ei ole tehty.^[12][13] Vapaana pidettävien kotikissojen vaikutuksia pieneläinpopulaatioihin lisää kissojen riippumattomuus ympäröivästä luonnosta. Normaalisti petojen määrä vaihtelee saaliin määrän ja tautien mukaan, kun taas kotikissojen kanta ja niiden saalistuspaine pysyvät vakaina ihmisten tarjoaman ruoan ja eläinlääkäripalvelujen seurauksena.^[13]

Kissan pitoa koskevaa lainsäädäntöä on muun muassa järjestyslaissa, jossa todetaan, että kissaa ei saa päästää vapaana muun muassa yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille tai urheilukentälle ellei tämä ole erikseen sallittua. Sen sijaan yleinen kytkentäpitovelvoite koskee vain koiria, hevosia ja soveltuvin osin muita koti- tai lemmikkieläimiä.^[14] Jos kissa tappaa rauhoitetun eläimen, on sen omistaja vastuussa kissan toimista.^[12]Metsästyslain mukaan villiintyneen kissan saa lopettaa maa-alueen omistaja tai metsästysluvan haltija.^[15] Kissan katsotaan villiintyneen mikäli se hankkii ravintonsa luonnosta oman pihapiirinsä ulkopuolelta.^[12][16] Eläinsuojeluyhdistyksen mukaan villiintyneen ja kesyn kissan erottaminen edellyttää kissan kiinniottamista ja usean päivän tarkkailua.^[16]